Melkein liikennevahinko

Olin noutamassa asiakasta sairaalasta, kun tulin kohtaan, jossa oli juuri aloitettu pyörätien alituksen teko. Mennessä katu oli vielä auki. Katu oli nyt suljettuna ja liikenne ohjattiin toisen kadun kautta. Kiersin opastettua reittiä toisen kadun kautta ja tulin takaisin samalle kadulle tarkoituksenani kääntyä vasemmalle. Päällimmäinen ajatus oli, ettei suljetulta kadulta voi kukaan tulla oikealta, joten jätin tarkkailun vähemmälle huomiolle.

Kevyen liikenteen kaistaa ei kuitenkaan oltu vielä suljettu ja sieltä tulikin keski-ikäinen mies retkipyörällä ja ohjaustangossa kiikkui molemmin puolin muovikassit, niissä ostoksia. Kohtasimme toisemme traagisissa merkeissä, me molemmat jarrutimme ja viime hetkessä vältimme törmäyksen. Pyöräilijä hojaantui nopeassa jarrutuksessa useita askelia oikealle ja kun hän pääsi pyörän päältä pois, kykenin tuulilasin läpi lukemaan varsin vahvaa sanomaa hänen taluttessa pyöräänsä autoni editse. Nousin autosta ja kysyin, sattuiko mihinkään ja sain kuulla vastaukseksi vaahtosuisia otteita sielunvihollisen nimikirjasta sekä lyhyemmän kurssin suvunjatkamissanastoa. Kysyin vielä toisenkin kerran saman kysymyksen, mutta suoraa vastausta en kysymykseeni saanut. Opiksi kaikki, ajattelin, ja nyt olenkin omaksunut sanastooni uuden sanan "lärppä" tietämättä kuitenkaan sanan oikeaa merkitystä. Olen käyttänyt sitä aika vapaasti, mutta kukaan ei ole siihen mitään kommentoinut. Voihan olla, että sanan merkityksen tietää vain tuo mystinen pyöräilijä.

Seurasin jonkin aikaa yleisöosaston kirjoituksia, mutta en löytänyt mainintaa tapahtumasta, joten ajattelin sen nyt vastapuolelta unohtuneen. Minun syyni se toki olisi ollut, jos olisi sattunut jokin aineellinen tai henkilövahinko, minähän tulin vasemmalta.

Koiralle kyytiä

Asiakas soitti ja kysyi hintaa koiran matkasta Tampereelle. Hinnasta ja joistain muistakin yksityiskohdista sovittiin puhelussa ja ajoin asiakkaan luo. Olin valmistautunut avaamaan peräluukun (tila-auto), mutta nähtyäni pienen mustan villakoiran, katsoin parhaaksi sijoittaa sen toisen penkkirivin jalkatilaan. Koiran omistajan äiti toi koiraa, kertoi sen nimen ja ojensi minulle huopaa, jonka voin laittaa penkille koiraa varten. Koiraa oli aina kuljetettu takapenkillä juuri tämän huovan päällä. Ilmoitin, että koira ilman saattajaa matkustaa lattialla.
Taakse vetäytyvistä silmäluomista päättelin asian aikamoiseksi yllätykseksi eikä tässä vielä kaikki, kuten Ostos-TV:ssä on tapana sanoa. Koiralta voi kuulemma ottaa pannan pois, jos näyttää ahdistavan. Sanoin, että juuri sitä pantaakaan ei voi ottaa pois, koska koira tulee juuri siitä pannasta penkinjalkaan kiinni, koska valjaita ei ollut. Panta ei ollut kuristuspanta. Voi sitä kauhistuksen määrää, mutta perusteltuani vaatimukseni tuli toki ymmärrys sielun tilaa helpottamaan. Uusi tuttavuus koiran ja kuljettajan välillä voisi aiheuttaa ilmeisen liikenneriskin. Niin matkustettiin määränpäähän ilman sen kummempia koukeroita ja perillä oli onnellinen omistaja, kuulosti sen "äidiltä", vastassa ja voi sitä molemminpuolista riemun määrää. Siitä tuli hyvälle mielelle.
Omassa perheessänikin on koira ja se on lähes tasavertainen muiden perheenjäsenten kanssa, vaikka en olekaan sen "isä" eikä vaimoni ole sen "äiti" eikä se ole "hän". Osku on koira ja viettää koiran elämää, ei ihmisten.

Naisten WC:ssa

Lähdettiin vanhemman rouvan kanssa SEKSistä (Seinäjoen keskussairaalasta) ja kilometrin ajettuani hän kysyi, että onkos tässä lähellä jossain vessa. Teki mieli sanoa, että eikö yhtään tullut mieleen lähtiessä, että olis voinut vessassa käydä. Sanoin kuitenkin, että tuossa pian on Törnävän Neste, voidaan käydä siellä. Ajettiin 500 metriä, niin hän sanoi, että "Jokos se pian on...?" Pelkäsin penkin puolesta ja ajoin valoristeyksen läpi hätävilkut päällä ja äänimerkkiä käyttäen. Ei törmäystä, eli piste meille. Saavuttiin huoltoasemalle ja talutin rouvan naisten vessan ovelle ja kysyin, että pärjätäänköhän siellä yksin. Vastaus pläjähti kuin avokämmen otsaan: "En minä oikein pärjää..." ja niin mentiin sinne kaksin. Olen itse aika isokokoinen ja yllätys; ahdastakin oli. Totesin ääneen, etten ole oikein hyvä tässä, tarvitsen neuvoja, miten voin olla avuksi. Rouva vastasi vapisevalla äänellä: "Nosta sinä helmoja niin minä lasken housut." KÄÄK. Ensin oli popliinitakki, sitten oli joku villakangasmekko ja sitten oli alushame. Oma urakkani päättyi siihen ja sitten alkoi olla niitä housuja. En tiedä määrää, kun tarkastelin jo kattolistoitusta siinä vaiheessa, mutta jonkin aikaa siihen istumiseen kuitenkin meni. Tunsin oloni vähän (ai vähän!) vaivautuneeksi, mutta sitten kohta alkoi jo ylösnousemus. Siinä vaiheessa havaitsin vaipan olemassaolon ja tunsin itsessäni sisäistä pienuutta siitä penkin likaamispelosta. Niin sitten kuitenkin pikkuhiljaa palattiin lähtöruutuun takaisin ja muistaakseni tyttö tiskin takana toivotti vielä hyvää päivänjatkoa. Ei puhunut mitään maksusta, vaikka ei mitään ostettukaan. Olisko se ollut se 50 senttiä vai koko euro, kun meitä oli sentään kaksi?

Uudenvuoden uhoa

Otin uudenvuoden yönä melko tarkkaan puolenyön aikoihin kyytiin rivitalon pihasta nuoren miehen, joka huokui voimakasta voitontahtoa. Lupasi mennä kysymään joltain kundilta, että "Miten se asia oikein olikaan". Tyttöystävä parkui ja veti armastaan ulos taksista, mutta ei saanut ja niin lähetti kaksi luottomiestä takapenkille mukaan turvaamaan valittunsa tervettä tulevaisuutta. Käytiin automaatilla ja takapenkin väki teki suunnitelmaa, kuka teilataan ensin ja millä tavalla. Etupenkkiläinen totesi automaatilta tullessaan kohtalokkaalla äänenpainolla, että "Meillä on sitten vain menolippu... ei piisannu kate tilillä." Ajettiin viisi km ja saavuttiin pihaan, jossa välit selviteltäisiin. Tuulilasista näin, että tuloon oli valmistauduttu ja takapenkiltä kuului hyvin arka toteamus: "Voi v***u, kun niitä on paljon...". Lukitsin auton ovet siksi, kun olin saanut maksun ja avasin ne sitten. Oli siinä tanner täynnä töminää ja sekin vähä satanut lumi maassa jo pöllysi, kun peruutin pihasta pois. Jäin katsomaan tilannetta hetken sivummalta, kunnes näin, että sopuun päästiin aika pian. Kättä lyötiin ja selkään taputeltiin, kun oli pahimmat höyryt päästetty pois. Miesten elämää, huokasin kaihoisasti ja ajoin seuraavaan kyytiin.