tammikuuta 02, 2007
Naisten WC:ssa
Lähdettiin vanhemman rouvan kanssa SEKSistä (Seinäjoen keskussairaalasta) ja kilometrin ajettuani hän kysyi, että onkos tässä lähellä jossain vessa. Teki mieli sanoa, että eikö yhtään tullut mieleen lähtiessä, että olis voinut vessassa käydä. Sanoin kuitenkin, että tuossa pian on Törnävän Neste, voidaan käydä siellä. Ajettiin 500 metriä, niin hän sanoi, että "Jokos se pian on...?" Pelkäsin penkin puolesta ja ajoin valoristeyksen läpi hätävilkut päällä ja äänimerkkiä käyttäen. Ei törmäystä, eli piste meille. Saavuttiin huoltoasemalle ja talutin rouvan naisten vessan ovelle ja kysyin, että pärjätäänköhän siellä yksin. Vastaus pläjähti kuin avokämmen otsaan: "En minä oikein pärjää..." ja niin mentiin sinne kaksin. Olen itse aika isokokoinen ja yllätys; ahdastakin oli. Totesin ääneen, etten ole oikein hyvä tässä, tarvitsen neuvoja, miten voin olla avuksi. Rouva vastasi vapisevalla äänellä: "Nosta sinä helmoja niin minä lasken housut." KÄÄK. Ensin oli popliinitakki, sitten oli joku villakangasmekko ja sitten oli alushame. Oma urakkani päättyi siihen ja sitten alkoi olla niitä housuja. En tiedä määrää, kun tarkastelin jo kattolistoitusta siinä vaiheessa, mutta jonkin aikaa siihen istumiseen kuitenkin meni. Tunsin oloni vähän (ai vähän!) vaivautuneeksi, mutta sitten kohta alkoi jo ylösnousemus. Siinä vaiheessa havaitsin vaipan olemassaolon ja tunsin itsessäni sisäistä pienuutta siitä penkin likaamispelosta. Niin sitten kuitenkin pikkuhiljaa palattiin lähtöruutuun takaisin ja muistaakseni tyttö tiskin takana toivotti vielä hyvää päivänjatkoa. Ei puhunut mitään maksusta, vaikka ei mitään ostettukaan. Olisko se ollut se 50 senttiä vai koko euro, kun meitä oli sentään kaksi?
Uudenvuoden uhoa
Otin uudenvuoden yönä melko tarkkaan puolenyön aikoihin kyytiin rivitalon pihasta nuoren miehen, joka huokui voimakasta voitontahtoa. Lupasi mennä kysymään joltain kundilta, että "Miten se asia oikein olikaan". Tyttöystävä parkui ja veti armastaan ulos taksista, mutta ei saanut ja niin lähetti kaksi luottomiestä takapenkille mukaan turvaamaan valittunsa tervettä tulevaisuutta. Käytiin automaatilla ja takapenkin väki teki suunnitelmaa, kuka teilataan ensin ja millä tavalla. Etupenkkiläinen totesi automaatilta tullessaan kohtalokkaalla äänenpainolla, että "Meillä on sitten vain menolippu... ei piisannu kate tilillä." Ajettiin viisi km ja saavuttiin pihaan, jossa välit selviteltäisiin. Tuulilasista näin, että tuloon oli valmistauduttu ja takapenkiltä kuului hyvin arka toteamus: "Voi v***u, kun niitä on paljon...". Lukitsin auton ovet siksi, kun olin saanut maksun ja avasin ne sitten. Oli siinä tanner täynnä töminää ja sekin vähä satanut lumi maassa jo pöllysi, kun peruutin pihasta pois. Jäin katsomaan tilannetta hetken sivummalta, kunnes näin, että sopuun päästiin aika pian. Kättä lyötiin ja selkään taputeltiin, kun oli pahimmat höyryt päästetty pois. Miesten elämää, huokasin kaihoisasti ja ajoin seuraavaan kyytiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)