Mummut muistelivat

Ajoin asiakkaan pihaan sovittuun aikaan ja jäin odottelemaan hetkeksi. Talosta oli huono näkyvyys pihaan, joten kävin koputtelemassa ovea. Ilmoitin, että taksi odottaa. Pian kaksi valkopäistä vanhaa rouvaa tuli kikattaen eteiseen ja selvästikin kyytiin pyrkivä ilmoitti reippaasti: "Minoon kuule pöhönäs!" Ilmoitin, ettei se haittaa, minä ajan ja olen selvin päin. Lähdettin kotimatkalle ja kuulin, kuinka oli muisteltu vanhoja hyviä aikoja koko päivän ja kuinka se avattu konjakkipullo oli vajennut huomattavan paljon. Mummuilla olikin muistelemista, molemmat jo yli 80-vuotiaita. Kotimatkalla piti vielä poiketa kaupassa ja mummu kyseli, voiko tässä kunnossa edes mennä kauppaan? Hyvin kaikki kuitenkin kävi ja lopuksi päästiin kotiosoitteeseen. Olin ja olen edelleenkin vilpittömän iloinen mummujen hauskasta päivästä! Sitä kikatusta kuunnellessa tuli itsekin hyvälle tuulelle.

Tulee mieleen tapahtuma viime syksyltä, Hotellissa esiintyi Teräsbetoni ja otin jo aika lailla lapaannuksissa olevan herran kyytiin ja koetin jutella ja kysellä, ettei uni tule kesken matkan. kysyin mm. "Mikä bandi oli esiintymässä?" Asiakas vastasi: "She oli joku sh..nan kivijalka". Seuraavana päivänä Tebbiksellä juttelin tarinaa ja ovimiehenä ollut totesi: "Oli varmaan sama mies, joka alkuillasta tuli takki leviällä ja kysyi: Missä se valukökkä on?" (kökkä=talkoot, suom.huom.) Jälkeenpäin jäsensin kommentteja ja tapahtumien kulkua ja yllätyin positiivisesti, kuinka loogisesti kaikki loppujen lopuksi eteni. Ensin oli valukökkä, sitten tuli Teräsbetoni ja tuloksena oli kivijalka. Ihanaa!