Alanyan taksit

Vietettiin puolitoista viikkoa Alanyassa ja käytettiin sielläkin takseja. Opas neuvoi, että kannattaa sopia hinta etukäteen, ellei käytetä taksamittaria. Lähdettiin hotellilta linnoitusvuorelle ja kaikki meni hyvin. Valopylväässä oli painonappi, jota painamalla taksi tuli todella nopeasti. Päästiin jonkun Fiat Mirafiorin kopion kyydissä kohteeseen mittari päällä. Mittari näytti 8,40 liiraa, annoin 10. Takaisin lähdettäessä valittiin jonosta Renault Kangoo, siinä oli kolmaskin penkkirivi ja meillä 5 aikuista matkustajaa. Se ei käynyt lainkaan taksille. Oli pakko ottaa taas hikinen Mirafiori, joka oli jonon keulassa. Nuori poika kuskina puhui oikein hyvää englantia. Näytin kartasta, että ollaan menossa Dolmusaseman viereisille markkinoilla (n. 2 km vähemmän, kuin menomatkalla) ja kuski sanoi, että 20 liiraa. Sanoin, että maksan 10. Kuskin eleet kertoivat, että ei käy, siis nousin taksista, jolloin kuski viittasi takaisin ja sanoi, että OK! Lähdettiin mäkeä alas, tultiin eri reittiä, kuin ylös mennessä. sitten taksi pysähtyi, kuski sammutti moottorin ja oli sen näköinen, että ollaan perillä. Kysyin, missä markkinat on ja hän viittasi kadunkulmaa ja sanoi, että 100 metriä, mutta sinne ei saa ajaa autolla. Maksoin taksin ja lähdettiin kävelemään osoitettuun suuntaan. Matkaa olikin lähes kilometri. Kun huijaus valkeni, lupasin itselleni, että toista kertaa minulle ei käy näin. Eikä käynytkään. Sen jälkeen käytetyt taksit toimivat täysin toivotulla tavalla, ei moitteen sijaa. Itse en kehtaisi antaa noin huonoa palvelua, jos kerran hinnasta on sovittu.

Mummut muistelivat

Ajoin asiakkaan pihaan sovittuun aikaan ja jäin odottelemaan hetkeksi. Talosta oli huono näkyvyys pihaan, joten kävin koputtelemassa ovea. Ilmoitin, että taksi odottaa. Pian kaksi valkopäistä vanhaa rouvaa tuli kikattaen eteiseen ja selvästikin kyytiin pyrkivä ilmoitti reippaasti: "Minoon kuule pöhönäs!" Ilmoitin, ettei se haittaa, minä ajan ja olen selvin päin. Lähdettin kotimatkalle ja kuulin, kuinka oli muisteltu vanhoja hyviä aikoja koko päivän ja kuinka se avattu konjakkipullo oli vajennut huomattavan paljon. Mummuilla olikin muistelemista, molemmat jo yli 80-vuotiaita. Kotimatkalla piti vielä poiketa kaupassa ja mummu kyseli, voiko tässä kunnossa edes mennä kauppaan? Hyvin kaikki kuitenkin kävi ja lopuksi päästiin kotiosoitteeseen. Olin ja olen edelleenkin vilpittömän iloinen mummujen hauskasta päivästä! Sitä kikatusta kuunnellessa tuli itsekin hyvälle tuulelle.

Tulee mieleen tapahtuma viime syksyltä, Hotellissa esiintyi Teräsbetoni ja otin jo aika lailla lapaannuksissa olevan herran kyytiin ja koetin jutella ja kysellä, ettei uni tule kesken matkan. kysyin mm. "Mikä bandi oli esiintymässä?" Asiakas vastasi: "She oli joku sh..nan kivijalka". Seuraavana päivänä Tebbiksellä juttelin tarinaa ja ovimiehenä ollut totesi: "Oli varmaan sama mies, joka alkuillasta tuli takki leviällä ja kysyi: Missä se valukökkä on?" (kökkä=talkoot, suom.huom.) Jälkeenpäin jäsensin kommentteja ja tapahtumien kulkua ja yllätyin positiivisesti, kuinka loogisesti kaikki loppujen lopuksi eteni. Ensin oli valukökkä, sitten tuli Teräsbetoni ja tuloksena oli kivijalka. Ihanaa!